Historiaa

Antti Ahlström
Antti Ahlström
Ruukin saha kuvattuna Noormarkunjoelta
Ruukin saha kuvattuna Noormarkunjoelta
Ahlströmin pääkonttori Noormarkussa
A. Ahlström Oy:n pääkonttori Noormarkussa

Ahlströmin suku ja Noormarkun ruukki

Antti  Ahlström osti Noormarkun ruukin vuonna 1870. Se oli varsinainen lähtölaukaus hänen yrityksensä menestykselle. Ruukin oli perustanut vuonna 1806 vapaaherra Carl Constantin de Carnall, joka oli rakennuttanut pienen kankirautapajan Noormarkunjoen rantaan Makkarakosken äärelle. Ruukin tuotannon huippuvuodet saavutettiin kuitenkin vasta Ahlströmin aikana tehtyjen korjausten jälkeen. Pajan viereen valmistui vuonna 1896 ruukin oma sähkövoimala, joka on edelleen toiminnassa. Kankirautapajan varsinainen toiminta loppui 1920-luvulla, mutta senkin jälkeen siellä taottiin käsityönä pientuotteita. Myöhemmin, vuosina 1961–1977, pajarakennuksessa toimi Maire Gullichsenin perustama Noormarkun Käsityöt.

Antti rakennutti yksiraamisen sahan Noormarkkuun 1875. Ahlströmin toiminta laajeni nopeasti useille paikkakunnille, kun Antti osti muun muassa Leineperin, Kauttuan ja Strömforsin ruukit. 1870-luvulla alkaneesta lamasta huolimatta Ahlströmistä kasvoi 1800-luvun viimeisten vuosikymmenten aikana menestynyt suomalainen sahaimperiumi, johon osaltaan vaikutti sahateollisuuden säännöstelyn poistaminen ja sitä seurannut alan voimakas kasvu.

Antti menetti ensimmäisen vaimonsa Annan samana vuonna kun ruukki ostettiin, ja vuotta myöhemmin hän meni naimisiin Eva Holmströmin (1848–1920) kanssa. He rakennuttivat perheensä kodiksi Noormarkun ruukkialueen ytimeen arkkitehti Evert Lagerspetzin suunnitteleman, vuonna 1881 valmistuneen Isotalon, jossa yhtiön konttorikin toimi vuoteen 1916 asti. Antti perusti Noormarkkuun suomenkielisen kansakoulun vuonna 1874, ja yrityksen työntekijöitä varten perustetun sairas- ja köyhäinkassan turvin ylläpidettiin turvakotia vuodesta 1903 lähtien. Eva Ahlströmin lahjoitusten avulla Noormarkkuun valmistui sairaala vuonna 1912.

Antti Ahlströmin kuoltua vuonna 1896 Eva toimi yrityksen vahvana johtajana vuoteen 1907, jolloin se yhtiöitettiin. Seitsenlapsisen perheen vanhimman pojan Walter Ahlströmin (1875–1931) johtajuuden aikana yhtiöstä tuli Suomen suurin teollisuusyritys paperi-, metalli- ja lasiteollisuuden aloilla. Walter avioitui porilaista sukua olevan Hildur "Lilli" Newanderin (1877–1939) kanssa, ja he rakennuttivat vuonna 1901 Noormarkun ruukkialueelle G.A. Lindbergin suunnitteleman Havulinnan, joka oli Mairen ja hänen sisarustensa Erkin, Antin sekä Irman lapsuudenkoti.

Perheen toinen koti oli huvila Honkala Porin Pihlavassa. Kokemäenjoen suulla lahdessa sijaitsevan huvilan oli Mairen äidinisä Johan Newander rakennuttanut vaimolleen Hildegardille ja tyttärelleen Lillille vuonna 1882. Walter Ahlström lunasti huvilan itselleen ja lahjoitti sen vaimolleen. Maire Gullichsenille Honkalalla oli erityinen merkitys, sillä hän syntyi ja vietti onnellisimmiksi kuvaamansa lapsuuden kesät siellä. Äitinsä kuoleman jälkeen Maire vaali huvilaa ja sen puutarhaa suurella rakkaudella koko ikänsä, ja lopulta hän kuoli Honkalassa vuonna 1990 samassa huoneessa, jossa oli syntynyt. 

Walter rakennutti yhtiölle Emil Fabritiuksen suunnitteleman pääkonttorin vuonna 1916 ja sen yhteyteen virkailijatalot, jotka nimettiin Villa Ettiksi ja Villa Tvåksi. Yhtiö osti Noormarkun Kerhon vuonna 1919, ja sen läheisyyteen rakennettiin vielä neljä virkailijataloa. Näin ruukkialueelle tuli joen rajaamat asuinalueet yhtiön työväelle ja virkailijoille, sillä kankirautapajan seppien perheille oli jo 1800-luvun loppupuolella rakennettu Seppäinmäeksi nimetty asuinalue joen pohjoisrannan tuntumaan. Muita työväen asuinalueita olivat Olininmäki ja Hakamäki, jotka sijaitsivat hieman kauempana ruukin keskustasta. Asuntoedun vuoksi alueelle muodostui tiivis sosiaalinen yhteisö.

Walter ja Lilli Ahlström harjoittivat yleishyödyllistä toimintaa samoin kuin Walterin vanhemmat. He ylläpitivät lastensuojelurahastoa, joka siirtyi myöhemmin Maire Gullichsenin nimiin. Ahlström-yhtiö avusti Walterin päätöksellä kansalaissodassa tuhoutuneen Noormarkun kirkon uudelleenrakentamista vuosina 1931–1933. Vanhan puukirkon paikalle rakennettiin kivikirkko, jonka suunnitteli Armas Lindgren.

Maire Gullichsen kuvailee muistelmissaan lapsuutensa ajan ruukkialuetta seuraavasti: 


"Vuosisadan alussa Noormarkussa vallitsi levollinen ja patriarkaalinen tunnelma. -- Yhtiön pääkonttori oli alkuaan Isontalon nykyisessä kirjastossa. Se sijaitsi kauniilla paikalla, ikkunoista näkyi joelle, joka virtasi verkkaan alhaalla ja kimmelsi omenatarhan valkeiksi kalkittujen runkojen lomasta. -- Noormarkku ennen kohtalokasta maailmansotaa ja sen jäljissä seurannutta vallankumousta oli kuin ukkospilvien varjostama idylli, nyttemmin kadonnut onnellinen maailma."

Walter Ahlströmin kuoltua vuonna 1931 Maire-tyttären aviomiehestä Harry Gullichsenista tuli yhtiön pääjohtaja, ja heille avautui mahdollisuus rakentaa Noormarkun ruukin alueelle oma kotinsa edellisten sukupolvien tapaan. Villa Mairean rakennuttaminen oli jatkumo arkkitehtuuria arvostavan suvun tarinalle Noormarkun ruukissa, jossa on säilynyt tähän päivään saakka A. Ahlström Kiinteistöt Oy:n kotipaikka sekä Ahlströmin suvun kulttuuriperintö historiallisen miljöön muodossa.