Siirry sisältöön

Villa Mairea

Historiaa

Ahlströmin suku ja Noormarkun ruukki

Antti Ahlström

Antti Ahlström

villa-mairea-02-ruukin-saha

Ruukin saha kuvattuna
Noormarkunjoelta

villa-mairea-03-paakonttori

A. Ahlström Oy:n
pääkonttori Noormarkussa

Antti Ahlström osti Noormarkun ruukin vuonna 1870. Se oli varsinainen lähtölaukaus hänen yrityksensä menestykselle. Ruukin oli perustanut vuonna 1806 vapaaherra Carl Constantin de Carnall, joka oli rakennuttanut pienen kankirautapajan Noormarkunjoen rantaan Makkarakosken äärelle. Ruukin tuotannon huippuvuodet saavutettiin kuitenkin vasta Ahlströmin aikana tehtyjen korjausten jälkeen. Pajan viereen valmistui vuonna 1896 ruukin oma sähkövoimala, joka on edelleen toiminnassa. Kankirautapajan varsinainen toiminta loppui 1920-luvulla, mutta senkin jälkeen siellä taottiin käsityönä pientuotteita. Myöhemmin, vuosina 1961–1977, pajarakennuksessa toimi Maire Gullichsenin perustama Noormarkun Käsityöt.

Antti rakennutti yksiraamisen sahan Noormarkkuun 1875. Ahlströmin toiminta laajeni nopeasti useille paikkakunnille, kun Antti osti muun muassa Leineperin, Kauttuan ja Strömforsin ruukit. 1870-luvulla alkaneesta lamasta huolimatta Ahlströmistä kasvoi 1800-luvun viimeisten vuosikymmenten aikana menestynyt suomalainen sahaimperiumi, johon osaltaan vaikutti sahateollisuuden säännöstelyn poistaminen ja sitä seurannut alan voimakas kasvu.

Antti menetti ensimmäisen vaimonsa Annan samana vuonna kun ruukki ostettiin, ja vuotta myöhemmin hän meni naimisiin Eva Holmströmin (1848–1920) kanssa. He rakennuttivat perheensä kodiksi Noormarkun ruukkialueen ytimeen arkkitehti Evert Lagerspetzin suunnitteleman, vuonna 1881 valmistuneen Isotalon, jossa yhtiön konttorikin toimi vuoteen 1916 asti. Antti perusti Noormarkkuun suomenkielisen kansakoulun vuonna 1874, ja yrityksen työntekijöitä varten perustetun sairas- ja köyhäinkassan turvin ylläpidettiin turvakotia vuodesta 1903 lähtien. Eva Ahlströmin lahjoitusten avulla Noormarkkuun valmistui sairaala vuonna 1912.

Antti Ahlströmin kuoltua vuonna 1896 Eva toimi yrityksen vahvana johtajana vuoteen 1907, jolloin se yhtiöitettiin. Seitsenlapsisen perheen vanhimman pojan Walter Ahlströmin (1875–1931) johtajuuden aikana yhtiöstä tuli Suomen suurin teollisuusyritys paperi-, metalli- ja lasiteollisuuden aloilla. Walter avioitui porilaista sukua olevan Hildur "Lilli" Newanderin (1877–1939) kanssa, ja he rakennuttivat vuonna 1901 Noormarkun ruukkialueelle G.A. Lindbergin suunnitteleman Havulinnan, joka oli Mairen ja hänen sisarustensa Erkin, Antin sekä Irman lapsuudenkoti.

Perheen toinen koti oli huvila Honkala Porin Pihlavassa. Kokemäenjoen suulla lahdessa sijaitsevan huvilan oli Mairen äidinisä Johan Newander rakennuttanut vaimolleen Hildegardille ja tyttärelleen Lillille vuonna 1882. Walter Ahlström lunasti huvilan itselleen ja lahjoitti sen vaimolleen.

Maire Gullichsenille Honkalalla oli erityinen merkitys, sillä hän syntyi ja vietti onnellisimmiksi kuvaamansa lapsuuden kesät siellä. Äitinsä kuoleman jälkeen Maire vaali huvilaa ja sen puutarhaa suurella rakkaudella koko ikänsä, ja lopulta hän kuoli Honkalassa vuonna 1990 samassa huoneessa, jossa oli syntynyt.

Walter rakennutti yhtiölle Emil Fabritiuksen suunnitteleman pääkonttorin vuonna 1916 ja sen yhteyteen virkailijatalot, jotka nimettiin Villa Ettiksi ja Villa Tvåksi. Yhtiö osti Noormarkun Kerhon vuonna 1919, ja sen läheisyyteen rakennettiin vielä neljä virkailijataloa. Näin ruukkialueelle tuli joen rajaamat asuinalueet yhtiön työväelle ja virkailijoille, sillä kankirautapajan seppien perheille oli jo 1800-luvun loppupuolella rakennettu Seppäinmäeksi nimetty asuinalue joen pohjoisrannan tuntumaan.
Muita työväen asuinalueita olivat Olininmäki ja Hakamäki, jotka sijaitsivat hieman kauempana ruukin keskustasta. Asuntoedun vuoksi alueelle muodostui tiivis sosiaalinen yhteisö.

Walter ja Lilli Ahlström harjoittivat yleishyödyllistä toimintaa samoin kuin Walterin vanhemmat.He ylläpitivät lastensuojelurahastoa, joka siirtyi myöhemmin Maire Gullichsenin nimiin.

Ahlström-yhtiö avusti Walterin päätöksellä kansalaissodassa tuhoutuneen Noormarkun kirkon uudelleenrakentamista vuosina 1931–1933.
Vanhan puukirkon paikalle rakennettiin kivikirkko, jonka suunnitteli Armas Lindgren. Maire Gullichsen kuvailee muistelmissaan lapsuutensa ajan ruukkialuetta seuraavasti:

“Vuosisadan alussa Noormarkussa vallitsi levollinen ja patriarkaalinen tunnelma. -- Yhtiön pääkonttori oli alkuaan Isontalon nykyisessä kirjastossa. Se sijaitsi kauniilla paikalla, ikkunoista näkyi joelle, joka virtasi verkkaan alhaalla ja kimmelsi omenatarhan valkeiksi kalkittujen runkojen lomasta. -- Noormarkku ennen kohtalokasta maailmansotaa ja sen jäljissä seurannutta vallankumousta oli kuin ukkospilvien varjostama idylli, nyttemmin kadonnut onnellinen maailma.”

Walter Ahlströmin kuoltua vuonna 1931 Maire-tyttären aviomiehestä Harry Gullichsenista tuli yhtiön pääjohtaja, ja heille avautui mahdollisuus rakentaa Noormarkun ruukin alueelle oma kotinsa edellisten sukupolvien tapaan. Villa Mairean rakennuttaminen oli jatkumo arkkitehtuuria arvostavan suvun tarinalle Noormarkun ruukissa, jossa on säilynyt tähän päivään saakka A. Ahlström Kiinteistöt Oy:n kotipaikka sekä Ahlströmin suvun kulttuuriperintö historiallisen miljöön muodossa.

Arkkitehtuuri

Juhani Pallasmaa: Utopiaa ja perinnettä

arkkitehtuuri-02
arkkitehtuuri-03
arkkitehtuuri-04
arkkitehtuuri-05
arkkitehtuuri-06

Villa Mairean lopullinen suunnitelma kehittyi sarjasta vaihtoehtoja, jotka varioivat muutamaa perusideaa. Näitä olivat mäntymetsäiselle tontille avattava piha-aukio, päätilojen muodostama rypäs ja siihen liittyvä makuuhuone- ja aputilasiipi, talon yhteisöllinen ja yksityinen puoli, toisiinsa nivoutuvat oleskelutilat sekä taideteosten liittäminen asumisfunktioon. Alustavien suunnitelmien arkkitehtuuri noudatti modernismin valtalinjaa, mutta lopputulokseksi tuli verrattoman persoonallinen credo, joka teki pilkkaa vallitsevan modernismin ankarasta ortodoksisuudesta.

Talon perustuksia oli jo alettu valaa keväällä 1938 päivättyjen piirustusten mukaan, kun Aalto suunnitelmaansa tyytymättömänä laati yhtäkkiä uuden. Gullichsenit hyväksyivät sen, vaikka se syntyi hämmentävän myöhäisessä vaiheessa. Tässä suunnitelmassa näytti viimein toteutuvan Aallon pyrkimys niveltää eri asumisfunktiot toisiinsa ja sovittaa taidekokoelma osaksi asumista. Aiemmissa suunnitelmissa oli esitetty erilliset huoneet eri toimintoja varten, mutta lopullisen suunnitelman perusratkaisu on 250 m2:n kokoinen yhtenäinen tila, johon sijoittuvat kaikki talon kollektiiviset toiminnat ja myös omistajan taidekokoelma. Aalto otti luksushuvilan avoimeen oleskelutilaan idean perinteisen suomalaisen maalaistalon tuvasta, joka palveli moninaisia tehtäviä. Samalla hän ravisteli harteiltaan funktionalistiset esikuvat ja loi niin joustavan ja avoimen ratkaisun, että saattoi vapaasti varioida, improvisoida ja toteuttaa päähänpistojaan.

Modernin arkkitehtuurin yhtenäinen tila oli yleensä ollut puhtaasti arkkitehtoninen ideaalitila. Villa Maireassa tila sen sijaan on luonteeltaan suorastaan panteistinen ja metaforinen. Aallon virtaava tila vertautuu luonnon rajattomaan tilaan, joka muuttuu tietyiksi paikoiksi vasta ihmisen kokemuksen myötä. Rakennus sitoutuu luontoon monella tasolla: luonnonmateriaaleissa ja karheissa pinnoissa sekä muodoissa, jotka tuovat mieleen luonnolle ominaisen muotoutumisen ja rytmiikan tai viittaavat luontoon metaforisesti.

Maireassa on hämmästyttävän paljon erilaisia aiheita, rytmejä, tekstuureja ja materiaaleja. Ne on sommiteltu maalauksellisesti pikemmin kuin tektonisiin näkökohtiin pohjautuvina arkkitehtonisina ratkaisuina. Aalto itse tuo selvästi esiin arkkitehtonisen ilmaisunsa yhteyden maalaustaiteeseen: ”Erikoisen rakennuksen arkkitehtuuriin liittyvän muotokäsitteen sisältää sitä paitsi se yhteys, mikä tässä on tahdottu saada aikaan nykyaikaiseen maalaustaiteeseen.”

Aalto on piirtänyt suunnitelmaan yhä lisää aiheita ja pintakäsittelyjä niin kuin taidemaalari työstää teoksensa väri-, valo- ja varjokohtia. Yhtenäisyys ei synny hallitsevasta arkkitehtonisesta perusajatuksesta, vaan ideoiden, tunnelmien ja mielleyhtymien kasaumaa pitää koossa sensuaalisuuden tuntu samaan tapaan kuin maalauksen moninaiset elementit liittää yhteen valo. Mairea on harkittu kollaasi, jossa yhdistyvät funktionalismin tyypillinen ilmaisukieli, Aallon persoonallinen kekseliäisyys ja anonyymi kansanperinne. Talo ei vanno ”ajan hengen” nimeen vaan suuntautuu yhtaikaa sekä tulevaisuuteen että menneisyyteen. Kahtalainen aikasuhde kiinnittää sen lujasti historiaan. Kollaasiperiaatteen pohjalta Aalto on yhdistellyt häpeämättömästi ristiriitaisia elementtejä: uudenaikaista ja talonpoikaista kuvastoa, avantgardistisia ja ikiaikaisia rakenteita, alkukantaisen yksinkertaisia ja äärimmäisen hienostuneita yksityiskohtia.

Viime vuosisadan utopian ja vanhan talonpoikaisperinteen yhteentörmäyksessä heijastuu Suomen tuonaikainen kulttuuri-ilmapiiri. Suomi oli muuttumassa maatalous- ja käsiteollisuusyhteiskunnasta kaupungistuneeksi teollisuusvaltioksi. Avantgardistiset kulttuuripiirit suuntautuivat voimakkaasti eurooppalaiseen modernismiin, jota pidettiin edistyksen symbolina. Modernismi hyväksyttiin Suomessa hämmästyttävän helposti, mikä johtuu tyylin kahtalaisesta merkityksestä: se symboloi sekä kiehtovaa, optimistista tulevaisuutta että paluuta yksinkertaiseen talonpoikaisestetiikkaan, ”jaloon köyhyyteen”.

Kollaasitekniikka tulee esiin lukuisissa vastakkainasetteluissa. Taloa lähestyttäessä korkeiden mäntyjen lomasta pilkottaa funktionalistinen valkoinen, pelkistetty talo ja kattoterassille vievät stereotyyppiset valkoiset kierreportaat. Lähempänä kuva muuttuu. Sisäänkäyntikatoksen kuorimattomat kuusipuutolpat ja epäsymmetrinen muoto antavat kansanomaisen, sattumanvaraisen vaikutelman. Vasemmalle katsottaessa myös yksittäisen talon vaikutelma rikkoutuu, sillä valkoiseen kivirakennukseen liittyy puisia seinäpintoja, ulos työntyviä betonipalkkeja ja puusäleikköjä.

Pihan puolella ovat vastakkain funktionalismiin kuuluva lasinen liukuseinä (jota on avattu hyvin harvoin) ja primitiivinen kivitakka, jonka kyljessä on portaat alemmalle kattoterassille. Päärakennuksen tasakatto, funktionalismin vakioratkaisu, kontrastoituu saunasiiven turvekattoon ja katolla olevat valtamerilaivan mieleen tuovat valkoiset metallikaiteet alemman kattoterassiin riukuaitamaisiin puukaiteisiin. Saunan terassia rajaava ylen paksu kiviaita muistuttaa vanhojen hautausmaiden aitoja. Alkukantaisen jykevä kiviaita tekee pihasta tyynnyttävän suojaisen tuntuisen, vaikka se onkin aidattu lähinnä symbolisesti.

Yhtenä Villa Mairean kollaasin elementtinä on japanilaisuus. Japanilaista tuntua on materiaalien yhdistelmissä, detaljien viimeistelyssä, säännöllisen ja epäsäännöllisen rytmin vaihtelussa, pilarien päällystyksissä jne. Aalto oli tuohon aikaan kiinnostunut Japanin arkkitehtuurista. Vuonna 1935 pitämässään luennossa (Rationalismi ja ihminen. Svenska Slöjdföreningen) Aalto oli puhunut hyvin innostuneeseen sävyyn japanilaisten taidosta luoda vaihtelua vähillä materiaaleilla ja muodoilla. Hän oli ystävystynyt Japanin Suomen-suurlähettilään kanssa ja oli Suomalais-Japanilaisen Yhdistyksen perustajajäseniä.

Mairean suunnittelussa mukana ollut sveitsiläissyntyisen arkkitehti Paul Bernoullin mukaan Aalto oli usein toimistossa kimono päällään. Hän muistaa myös Aallon tuoneen toimistoon perinteisiä japanilaisia taloja esittelevän kirjan kukkahuoneen liukuoven ja pääsisäänkäynnin suunnittelun avuksi. Japanilaista vaikutusta on myös eräässä varhaisessa luonnoksessa, jossa pääportaiden pystysalot on piirretty bambusta. Lopullisten puusalkojen taidokkaat liitokset ovat ilmeisesti perua bambuajatuksesta.

Aallon mukaan ”rakennuksessa on pyritty välttämään keinotekoista arkkitehtonista rytmiä” (Mairea. Arkkitehti 1939). ”Keinotekoisuuteen” tuntuu Aallolla yhdistyvän mekaanisen tektoninen ja yksiulotteinen logiikka. Mairean rytmijärjestelmä muistuttaa luonnon epäsäännöllistä rytmisyyttä. Osien epäsäännölliset välit saavat aikaan orgaanisen vaikutelman ja luovat vahvan jatkuvuuden tilasta tai tilanteesta toiseen. Sisätiloissa olevat pystysalot luovat visuaalisia pintoja, jotka tuntuvat virtaavan huonetilojen läpi. Eri tilayksiköiden sekä sisä- ja ulkotilan ja jopa arkkitehtonisen hierarkian erottuminen sumenee, kun koristesalkoja ja kantavia pilareita käsitellään saman rytmijakson osina.

Talo on läpikotaisin rauhallinen, ja lukuisista yllätyksistä ja ristiriitaisuuksista huolimatta yhtenäinen ilmapiiri luo siitä lujan kokonaisuuden. Kokonaisuus heijastuu osiin: studion kaartuva seinä ja viisto sisäänkäyntikatos ennakoivat sisätilan vapaata rytmiikkaa.
Aalto kirjoitti myöhemmin ”leikin mentaliteetin” tärkeydestä laskelmoinnin ja utilitarismin leimaamana aikana: ”Vasta sitten kun rakennuksen konstruktiiviset osat, niistä loogisesti johdetut muodot ja empiirinen tietous väritetään sillä, mitä vakavassa mielessä voimme kutsua leikin taiteeksi, olemme oikealla tiellä. Tekniikan ja talouden tulee aina olla yhdistettyinä elämää rikastuttavaan charmiin.” (Koetalo Muuratsalo. Arkkitehti 1953)

Villa Mairea edustaa Aallon arkkitehtuuria runollisimmillaan, henkilökohtaisimmillaan ja leikillisimmillään. Se mainitaan usein yhtenä 1900-luvun arkkitehtuurin tärkeimmistä omakotitaloista Le Corbusier’n Villa Savoyen (Poissy 1929), Mies van der Rohen Villa Tugendhatin (Brno 1930), Pierre Chareaun ja Bernard Bijvoetin Maison de Verren (’lasitalo’, Pariisi 1932) ja Frank Lloyd Wrightin Kaufmann Housen (Bear Run, PA 1939) rinnalla. On huomion arvoista, että nämä modernismin merkkiteokset syntyivät kaikki kymmenen vuoden sisällä entusiasmin ja optimismin ilmapiirissä.

Käännetty lyhennelmä artikkelista Villa Mairea – Fusion of Utopia and Tradition, joka on julkaistu teoksessa Yukio Futagawa (toim.): GA: Alvar Aalto: Villa Mairea, Noormarkku, Finland, 1937?1939. A.D.A. Edita, Tokio 1985

Taidekokoelma

taidekokoelma-02

Kuva: Rauno Träskelin

Villa Mairean taidekokoelman syntyyn on vahvasti vaikuttanut Maire Gullichsenin aktiivinen ulkomaisen taiteen tuominen Suomeen.Hänen aloitteestaan Artek järjesti jo 1930-luvulla merkittäviä ulkomaisen taiteen näyttelyitä. Näistä ensimmäinen oli Taidehallissa vuonna 1939 pidetty ranskalaisen taiteen näyttely, joka vaati paljon työtä mutta sai myös suuren suosion.

Maire Gullichsen arveli, että jos taidenäyttelytoimintaa haluttiin jatkaa tässä laajuudessa, sen tueksi tarvittaisiin yhdistys.Samana vuonna perustettiinkin Nykytaide ry. (Nutidskonst rf.). Tämän ja vuonna 1949 perustetun Galerie Artekin myötä taidenäyttelyiden järjestäminen helpottui, ja Suomessa saatiin jatkossakin nauttia korkeatasoisista näyttelyistä, joissa oli esillä esimerkiksi Max Ernstin, Jean Arpin ja Marino Marinin töitä.

Monet Maire Gullichsenin modernin taiteen kokoelman töistä päätyivät hänen omistukseensa Nykytaide ry:n tai Galerie Artekin näyttelytoiminnan kautta. Kyseessä oli usein välttämättömyys, sillä näyttelyistä koitui kuluja, joiden peittämiseksi töitä oli saatava myytyä. Tämänkaltainen taiteen tukeminen oli Maire Gullichsenille ominaista. Häntä kiinnosti ensisijaisesti taiteen tekeminen tunnetuksi eikä niinkään oman kokoelmansa kartuttaminen.

Hänen taidehankinnoissaan oli aina myös tunne mukana, ja hän osti vain teoksia, joista piti. Hän tunsi monet taiteilijoista, joiden töitä osti, ja monet heistä olivat hänen ystäviään.

Suomalaisten taiteilijaystäviensä teoksia hän osti myös tukeakseen heitä taloudellisesti ja kannustaakseen heitä jatkamaan työtään.

Koska Maire Gullichsenin taiteenkeräilyn lähtökohtana olivat hänen henkilökohtaiset mieltymyksensä, keräily ei ollut mitenkään järjestelmällistä. Hänen modernin taiteen kokoelmassaan on useita todellisia mestariteoksia, mutta hän jätti myös käyttämättä monta tilaisuutta hankkia merkittäviä töitä laajan verkostonsa kautta.

Villa Maireassa on pääasiassa nähtävissä ulkomaalaisten taiteilijoiden töitä, ja esillä olevia teoksia vaihdellaan satunnaisesti. Kotimaisen taiteen kokoelmansa Maire Gullichsen lahjoitti vuonna 1971 nimeään kantavalle säätiölle, joka perustettiin Poriin sittemmin toteutettua taidemuseota varten.

Mairea-säätiön taidekokoelmassa on töitä muun muassa Légeriltä, Picassolta, Braquelta ja Modiglianilta. Taideteokset ovat keskeinen osa Villa Maireaa, jossa asumisen ja taiteen suhde on poikkeuksellisen intiimi. Talon suunnitteluvaiheessa oli pitkään esillä luonnos, jossa rakennukseen olisi liittynyt erillinen galleriatila. Toteutuneessa ratkaisussa on kuvataide kuitenkin integroitu osaksi arkiympäristöä. Ainutlaatuista on, että niin monet Maire Gullichsenin kokoelman taiteilijoista olivat keräilijän henkilökohtaisia tuttuja.

Juuri taideteosten ja niihin liittyvien tarinoiden kautta talon omistajapariskunnan jälkeensä jättämä henkinen kulttuuriperintö on vielä tänäkin päivänä aistittavissa Maireassa.

Kirjallisuutta

Kirjallisuusluetteloon on koottu Villa Maireaa ja Maire Gullichsenia käsittelevää kirjallisuutta sekä modernin arkkitehtuurin yleisteoksia, Suomen arkkitehtuuria koskevia teoksia ja teoksia, joiden aihepiirit kytkeytyvät Maire Gullichsenin elämäntyöhön.

Alvar ja Aino Aaltoa koskevaa kirjallisuutta löytyy Alvar Aalto Säätiön sivuilta: www.alvaraalto.fi

Avaa luettelot tarkastelleksesi teoksia tai ehdota kirjoja luetteloon.

Kirjallisuusluetteloon on koottu Villa Maireaa ja Maire Gullichsenia käsittelevää kirjallisuutta sekä modernin arkkitehtuurin yleisteoksia, Suomen arkkitehtuuria koskevia teoksia ja teoksia, joiden aihepiirit kytkeytyvät Maire Gullichsenin elämäntyöhön.

Alvar ja Aino Aaltoa koskevaa kirjallisuutta löytyy Alvar Aalto Säätiön sivuilta: www.alvaraalto.fi

Ehdota kirjoja luetteloon.

 

Aikamme taide. Forselles, C-J. af. Galerie Artek 1950-1985. Galerie Artek, Helsinki 1985.

Alvar Aalto Apartments. Jetsonen, Sirkkaliisa, Jetsonen, Jari, Kölhi, Kristina, Griffiths, Gareth. Rakennustieto, Helsinki 2004.

Alvar Aalto. The Complete Catalogue of Architecture, Design and Art. Schildt, Göran. Academy Editions, London 1994.

Alvar Aalto: The Finnish Pavilion at the Venice Biennale. Editor Timo Keinänen. Electa, Milan 1991.

Alvar Aalto Villa Mairea 1937-1939. Saito, Yutaka. Toto, 2005.

Alvar Aalto. Villa Mairea. Noormarkku, Finland, 1937-39. Residential Masterpieces 01. Edit. Futagawa, Yukio. Text by Gullichsen, Kristian. A.D.A Edita, Tokyo 2009.

Alvar Aallon arkkitehtuuria n:o 5. Villa Mairea. Architecture by Alvar Aalto no. 5. Villa Mairea. Toim. (Edit.) Lukkarinen, Päivi, Holma, Marjo. Alvar Aalto -museo. Alvar Aalto Museum. Jyväskylä 2014.

Alvar Aalto. Villa Mairea 1938-39. Toim. Juhani Pallasmaa. Alvar Aalto Foundation, Mairea Foundation, Vammala 1998.

Artek. Alku. Tausta. Kehitys. Suhonen, Pekka. Artek, Espoo 1985.

Beauty for the Everyday. Gullichsen, Kirsi. Mairea Foundation 2007.

Estetiikan syntysanat. Suomalaisen estetiikan avainkirjoituksia valistusajalta 1970-luvun alkuun. Kuisma, Oiva & Riikonen, H.K. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 2005.

Finnish Architecture and the Modernist Tradition. Quantrill, Malcolm. E & FN Spon, London 1995.

Forme vivante. Toim. Ben af Schulten & Ritva Väänänen. Taidehalli, Helsinki; Porin Taidemuseo, Pori; Nykytaide r.y. 1983.

Inside the Villa Mairea. Art, Design and Interior Architecture. Edit. Gullichsen, Kirsi & Kinnunen, Ulla. Alvar Aalto Museum and Mairea Foundation, 2009.

Kyse on aikamme taiteesta. Maire Gullichsen 100 vuotta 2007. It´s about the art of our time. Maire Gullichsen 100 years 2007. Det är fråga om nutida konst. Maire Gullichsen 100 år 2007. Porin taidemuseon julkaisuja, Porin taidemuseo, Pori 2007.

L’art de vivre en Finlande. Auteur Tim Bird. Flammarion, Paris 2005. (ranskaksi)

Maire Gullichsen. Kuvataide. Taideteollisuus. Arkkitehtuuri. Maire Gullichsen. Bildkonst. Konstindustri. Arkitektur. Maire Gullichsen. Fine art. Design. Architecture. Porin taidemuseon julkaisuja 47. Pori Art Museum Publications 47.  Toim. Esko Nummelin, Emilia Siltavuori. Porin taidemuseo, Pori 2000.

Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelmat. Toim. Jari-Pekka Vanhala ja Päivi Granö. Porin taidemuseo, Pori 1990.

Nykytaide 1939-1989. Melgin, Elina & Suhonen Pekka. Nykytaide r.y., Helsinki 1989.

Maire Gullichsen. Konstens springflicka. Woirhaye, Helena. Konstindustrimuseet, Helsingfors 2002.

Maire Gullichsen. Taiteen juoksutyttö. Woirhaye, Helena. Taideteollisuusmuseo, Helsinki 2002.

Modernismin läpimurto: pohjoismainen maalaustaide 1910-1920. Toim. Carl Tomas Edan, Nils-Göran Hökby, Birgitta Schreider. Ateneumin taidemuseo, Helsinki 1989.

Modern Architecture since 1900. Curtis, William J.R. 3rd edition. Phaidon, London 1996.

Om konst Och Konstindustri. Hahl, Nils-Gustav. Toim. Hans Kutter. Arteks förlag, Helsingfors 1942.

Regnbågsfärger, mörka stänk. Minnesvandringar 1907-1928. Edit. Reuter, Cita & Alanen, Lilli. SLS, Helsingfors 2008.

Sateenkaaren värejä, tummia sävyjä. Muistoja vuosilta 1907-1928. Toim. Reuter, Cita & Alanen, Lilli. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2010.

Suomalainen arkkitehtuuri 1900-luvulla - Finnish Architecture in the 20th Century. Okkonen, Ilpo & Salokorpi, Asko. Gummerus, Jyväskylä 1985.

Taiteen kirjasto? Ajatuksia Villa Maireasta ja taiteenkerääjän sukupuolesta. A library of the Art? The Villa Mairea and Notes on The Gender of the Art Collection. Suominen-Kokkonen, Renja. Porin taidemuseon julkaisuja, Porin taidemuseo, Pori 2002.

The Iconic House - architectural masterworks since 1900. Bradbury Dominic. Thames & Hudson.

Tuntematon käyttövoima. Japanilainen tokonoma-käsite ja Alvar Aallon Villa Mairea. 1937-39. The Unknown Wheel.  Japanese tokonoma concept in Alvar Aalto´s Villa Mairea, 1937-39. Porin taidemuseon julkaisuja 87, Pori Art Museum Publications 87. Porin taidemuseon tutkimuksia 6, Pori Art Museum Studies 6. Hyon-Sob, Kim. Toim. (Edit.) Pallasmaa, Juhani. Porin taidemuseo/Pori art Museum, Pori

Twentieth-Century Houses. Oliver Boissière. Pierre Terrail Editions, Paris 1998.

Uuden kuvan rakentajat. Konkretismin läpimurto Suomessa. Karjalainen, Tuula. WSOY, Porvoo 1990.

Villa Mairea 1937-39. Schildt, Göran. Artek, Helsinki 1982.

Alvar Aalto´s one-family houses: paradises for ordinary people. Alvar Aalto Houses - Timeless Expressions. Lahti, Markku. Archtitecture and Urbanism, no. 5 supplement, May 1985.

Formes finlandaises à la Villa Mairea. Bernier, R. L´Oeil, no. 98, February 1963, s. 70-79.

Image in Form. Villa Mairea as a Cubist Collage. Pallasmaa, Juhani. Studio International 200, no. 1018, 1987, s. 42-47.

La Villa Mairea de Alvar Aalto 1937-1939. Rios, Ismael Garcia. Arquitectura (Madrid), no. 309 1997, s. 16-21,0119-121.

Mairea. Maire ja Harry Gullichsenin yksityistalo, Noormarkku. Aalto, Alvar ja Aino. Arkkitehti, 9/1939, s. 134-137.

Mairea, une villa de lárchitecte finlandais. Art and Decoration, no. 18/1950, s. 9-12.

"Suomalainen saaristomaisema on kuin surrealistinen sommitelma." Nils-Gustav Hahl kriitikkona ja kansainvälisenä idealistina. Kaunisharju, Kirsi. Julkaisussa: Kirjoituksia taiteesta. 3, Modernisteja ja taiteilijakriitikoita. Toim. Lindgren Liisa, Paloposki Hanna-Leena, Heikka, Elina. Valtion taidemuseo, kuvataiteen keskusarkisto, Helsinki 2001.

Villa Mairea, Gullichsen, Kristian. Living architecture. no. 15/1997, s. 48-63.

Villa Mairea. Koppel, Nils. Arkitekten, no. 7/1940, s. 93-99.

Villa Mairea - en trädgård i furuskogen. Rosenbröijer, Maj-Lis. Havenkunst, no. 4/1967, s. 62-67.

Villa Mairea 1937-1939, Noormarkku. Arquitectura Viva Monografias 66, July-August 1997, s. 46-55.

Alvar Aalto Villa Mairea 1937-1939. Saito, Yutaka. Toto, 2005.

Alvar Aalto. Villa Mairea. Noormarkku, Finland, 1937-39. Residential Masterpieces 01. Edit. Futagawa, Yukio. Text by Gullichsen, Kristian. A.D.A Edita, Tokyo 2009.

Alvar Aallon arkkitehtuuria n:o 5. Villa Mairea. Architecture by Alvar Aalto no. 5. Villa Mairea. Toim. (Edit.) Lukkarinen, Päivi, Holma, Marjo. Alvar Aalto -museo. Alvar Aalto Museum. Jyväskylä 2014.

Alvar Aalto. Villa Mairea 1938-39. Toim. Juhani Pallasmaa. Alvar Aalto Foundation, Mairea Foundation, Vammala 1998.

Inside the Villa Mairea. Art, Design and Interior Architecture. Edit. Gullichsen, Kirsi & Kinnunen, Ulla. Alvar Aalto Museum and Mairea Foundation, 2009.

Mairea, Noormarkku. Tekijät Aulis Blomstedt, Gustaf Welin, Eino Mäkinen. Helsinki 1942

Taiteen kirjasto.  Ajatuksia Villa Maireasta ja taiteenkerääjän sukupuolesta. A library of Art. The Villa Mairea and Notes on the Gender of the Art Collector. 
Tekijä Renja Suominen-Kokkonen. Porin taidemuseo, Pori 2004

Tuntematon käyttövoima: Japanilainen tokonoma-käsite ja Alvar Aallon Villa Mairea, 1937−1939 − The Unknown Wheel: Japanese tokonoma concept in Alvar Aalto´s Villa Mairea, 1937−1939. 
Tekijä Hyon-Sob Kim. Porin Taidemuseo, Pori 2007

Twentieth-Century Houses. Oliver Boissière. Pierre Terrail Editions, Paris 1998.

Villa Mairea. Toim. Satu Mattila. Alvar Aalto -museo, Jyväskylä 1981

Villa Mairea. Rax Rinnekankaan elokuva (dvd), kertojana Juhani Pallasmaa. Rakennustieto Oy, Helsinki 2005

Villa Mairea 1937-39. Schildt, Göran. Artek, Helsinki 1982.

Artek. Alku, tausta, kehitys. Tekijä Pekka Suhonen. Artek, Helsinki 1985

Kauneutta arkeen – Beauty for the Everyday. Toimittaja Kirsi Gullichsen. Mairea-säätiö, Noormarkku 2007

Kyse on aikamme taiteesta. Maire Gullichsen 100 vuotta 2007 − It’s about the art of our time. Maire Gullichsen 100 years 2007 − Det är fråga om nutida konst. Maire Gullichsen 100 år 2007. Toimittaja Esko Nummelin. Porin taidemuseo 2007

Maire Gullichsen. Kuvataide. Taideteollisuus. Arkkitehtuuri. Maire Gullichsen. Bildkonst. Konstindustri. Arkitektur. Maire Gullichsen. Fine art. Design. Architecture.  Toimittajat Esko Nummelin, Emilia Siltavuori. Porin taidemuseo, Pori 2000

Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelma, Porin taidemuseo − Maire Gullichsens konststiftelses samlingar, Björneborgs konstmuseum − The Collection of Maire Gullichsen’s Art Foundation, Pori Art Museum. Toimittajat Jari-Pekka Vanhala, Päivi Granö. Porin taidemuseo 1990

Maire Gullichsen : Sateenkaaren värejä, tummia sävyjä. Muistoja vuosilta 1907–1928
Toimittaneet Cita Reuter ja Lilli Alanen. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2010

Maire Gullichsen. Taiteen juoksutyttö. Tekijä Helena Woirhaye. Taideteollisuusmuseo, Helsinki 2002

Nykytaide 1939−1989. Tekijät Elina Melgin, Pekka Suhonen. Nykytaide, Helsinki 1989

Aikamme taide. Forselles, C-J. af. Galerie Artek 1950-1985. Galerie Artek, Helsinki 1985.

Inside the Villa Mairea. Art, Design and Interior Architecture. Edit. Gullichsen, Kirsi & Kinnunen, Ulla. Alvar Aalto Museum and Mairea Foundation, 2009.

Kyse on aikamme taiteesta. Maire Gullichsen 100 vuotta 2007. It´s about the art of our time. Maire Gullichsen 100 years 2007. Det är fråga om nutida konst. Maire Gullichsen 100 år 2007. Porin taidemuseon julkaisuja, Porin taidemuseo, Pori 2007.

Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelmat. Toim. Vanhala, Jari-Pekka Vanhala ja Granö, Päivi. Porin taidemuseo, Pori 1990.

Maire Gullichsen. Konstens springflicka. Woirhaye, Helena. Konstindustrimuseet, Helsingfors 2002.

Maire Gullichsen. Taiteen juoksutyttö. Woirhaye, Helena. Taideteollisuusmuseo, Helsinki 2002.

Modernismin läpimurto: pohjoismainen maalaustaide 1910-1920. Toim. Carl Tomas Edan, Nils-Göran Hökby, Birgitta Schreider. Ateneumin taidemuseo, Helsinki 1989.

Om konst Och Konstindustri. Hahl, Nils-Gustav. Toim. Hans Kutter. Arteks förlag, Helsingfors 1942.

Taiteen kirjasto? Ajatuksia Villa Maireasta ja taiteenkerääjän sukupuolesta. A library of the Art? The Villa Mairea and Notes on The Gender of the Art Collection. Suominen-Kokkonen, Renja. Porin taidemuseon julkaisuja, Porin taidemuseo, Pori 2004.

Alvar Aalto Apartments. Jetsonen, Sirkkaliisa, Jetsonen, Jari, Kölhi, Kristina, Griffiths, Gareth. Rakennustieto, Helsinki 2004.

Alvar Aalto. The Complete Catalogue of Architecture, Design and Art. Schildt, Göran. Academy Editions, London 1994.

Alvar Aalto. Elämälle herkempi rakenne – A Gentler Structure for Life – Eine sensiblere Struktur für das Leben – Una struttura piú sensibile alla vita (3. p.). Tekijät Markku Lahti, Maija Holma. Rakennustieto Oy Rati, Helsinki 2004.

Alvar Aalto: The Finnish Pavilion at the Venice Biennale. Editor Timo Keinänen. Electa, Milan 1991.

Alvar Aalto seitsemässä talossa. Tulkintoja arkkitehdin elämäntyöstä – Alvar Aalto i sju hus. Tolkningar av en arkitekts livsverk. Toimittajat Timo Tuomi, Kristiina Paatero, Eija Rauske. Suomen rakennustaiteen museo 1998.

Antti Ahlström. Hänen elämänsä ja työnsä. Tekijä Juhani Aho. 1927

Ei tule vaivatta vapaus. Tekijä Veijo Meri. Otava, Helsinki 1995

Estetiikan syntysanat. Suomalaisen estetiikan avainkirjoituksia valistusajalta 1970-luvun alkuun. Kuisma, Oiva & Riikonen, H.K. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 2005.

Finnish Architecture and the Modernist Tradition. Quantrill, Malcolm. E & FN Spon, London 1995.

Fiesolen puutarhat. Arkkitehti Alvar Aallon elämä. Osa 2. Vuodet 1927−1939. Tekijät Jussi Jäppinen, Risto Oikarinen. Kopijyvä. Jyväskylä 2000.

Kartanoita ja porvariskoteja. Sisustuksia ja tapakulttuuria 1800-luvun Suomessa. Tekijät Riitta Koskinen ja Katja Hagelstam. WSOY, Helsinki 2006.

L’art de vivre en Finlande. Auteur Tim Bird. Flammarion, Paris 2005 (ranskaksi)

Modern Architecture since 1900. Curtis, William J.R. 3rd edition. Phaidon, London 1996.

Puun kieli. Toimittaja Juhani Pallasmaa. Suomen rakennustaiteen museo, Helsinki 1987

Rakkaudesta kaupunkiin. Riitta Nikulan juhlakirja − For love of the City. Festschrift to Riitta Nikula. Toimittaja Timo Keinänen et al. Taidehistorian seura, Helsinki 2004

Suomalainen arkkitehtuuri 1900-luvulla - Finnish Architecture in the 20th Century. Okkonen, Ilpo & Salokorpi, Asko. Gummerus, Jyväskylä 1985.

Suomalaisia kulttuurikoteja. Tekijä Marja-Liisa Tirkkonen. WSOY, Porvoo 1997

The Iconic House - architectural masterworks since 1900. Bradbury Dominic. Thames & Hudson.

Työt ja päivät. Ahlströmin historia 1851−1981. Tekijä Per Schybergson. A. Ahström Osakeyhtiö, Vammala 1992

Linkkejä

A. Ahlström Kiinteistöt Oy

Alvar Aalto Säätiö: www.alvaraalto.fi

Designmuseo: designmuseum.fi
Design Forum Finland: designforum.fi

DOCOMOMO, International working party for documentation and conservation of buildings, sites and neighbourhoods

Iconic Houses Foundation iconichouses.org

Porin kaupunki/Visit Pori: visitpori.fi

Porin taidemuseo: poriartmuseum.fi

Rakennustaiteen seura: rakennustaiteenseura.fi

Suomen rakennustaiteen museo: mfa.fi

Vapaa taidekoulu: vapaataidekoulu.fi

Verkkonäyttely Villa Maireasta

Villa Mairea YLE:n elävässä arkistossa (Ohjelmasta Pro Arte Utili 1995)

Vieritä ylös